Reuman lääkehoito

Tulehduksellisten reumasairauksien lääkehoitoon kuuluvat kipulääkkeet, pieniannoksinen kortisonihoito sekä tavanomaiset antireumaattiset, biologiset ja kohdennetut reumalääkkeet. Reumalääkkeitä käytetään usein monen lääkkeen yhdistelmähoitona. Lääkitystä voidaan joutua vaihtamaan ja annostuksia muuttamaan sairauden aktiivisuuden ja potilaan yksilöllisen lääkkeiden sietokyvyn mukaan. Lääkityksen lisäksi itsehoidolla on tärkeä rooli reuman onnistuneessa hoidossa.

Reumalääkkeiden käyttöä jatketaan yleensä pitkään, sillä reuman oireet saattavat palata, jos lääkitys lopetetaan. Jos reumasi on ollut jo vuosia oireeton, lääkitystä voidaan joskus vähentää. Jos reumasairaus aktivoituu uudestaan, palataan usein lääkitykseen, joka aikanaan tehosi. Lääkitystä ei pidä muuttaa omin päin, vaan lääkitysmuutoksista tulee aina keskustella lääkärin kanssa. 

Perinteiset antireumaattiset lääkkeet

Antireumaattiset lääkkeet ovat lääkkeitä, jotka voivat vaikuttaa itse taudinkulkuun (Disease Modifying AntiRheumatic Drugs eli DMARD). Tällaisia lääkkeitä ovat esimerkiksi metotreksaatti, sulfasalatsiini, hydroksiklorokiini ja leflunomidi, jotka ovat nivelreumassa tyypillisimmin käytetyt tämän ryhmän lääkkeet.

Antireumaattisilla lääkkeillä pyritään rauhoittamaan potilaan tulehdusta tehokkaasti ja pitkäkestoisesti ja vähentämään nivelten vaurioitumista. Potilaan oireet vähenevät, kun tulehdus rauhoittuu. Tarpeeksi varhain aloitetulla, sopivalla ja riittävällä lääkityksellä on mahdollista päästä oireettomaan tilanteeseen eli remissioon muutamassa kuukaudessa. 

Lääkityksen myötä turvotus, jäykkyys ja kipu nivelissä vähenevät ja toimintakyky paranee. Kipuja voidaan myös lievittää tarvittaessa tulehduskipulääkkeiden avulla.

Jos tavanomaiset reumalääkkeet eivät tehoa, potilaalla on mahdollisuus saada apua biologisista lääkkeistä tai kohdennetuista reumalääkkeistä.

Antireumaattiset lääkkeet annostellaan tabletteina, jotka voit annostella ja ottaa itse kotona lääkärin ohjeen mukaan. 

Biologiset lääkkeet

Biologinen lääke tarkoittaa elävien solujen avulla valmistettua täsmälääkettä, joka vaikuttaa tarkasti tiettyihin kohtiin tulehdusreaktiossa. Biologisia lääkkeitä käytetään yleensä silloin, kun tavanomaiset reumalääkkeet eivät ole tehonneet riittävästi. Biologista lääkettä käytetään usein yhdessä tavanomaisen reumalääkkeen kanssa. Nivelreuman hoidossa käytettäviä biologisia lääkkeitä ovat esimerkiksi abatasepti, adalimumabi, anakinra, etanersepti, golimumabi, infliksimabi, rituksimabi, sertolitsumabipegoli ja tosilitsumabi.

Biologisiin lääkkeisiin liittyy suurentunut infektioriski, joten ennen niiden käyttöä tulee sulkea pois piilevät infektiot. Myös rokotussuojasta on huolehdittava. 

Normaalisti tulehdus on elimistölle hyödyllinen puolustusreaktio, jossa elimistön immuunipuolustus aktivoituu tehdäkseen vaarattomaksi jonkin vihollisen, esimerkiksi mikrobin. Useimmissa reumasairauksissa elimistön immuunipuolustus on virheellisesti aktivoitunut ja tulehdusreaktio suuntautuu esteettä elimistön omaa kudosta vastaan.

Biologiset lääkkeet annostellaan joko sairaalassa infuusiona eli tiputuksena, tai pistoksina, jotka voit opetella pistämään itse kotona. Pistäminen opetellaan yhdessä reumahoitajan kanssa. 

Kohdennetut reumalääkkeet eli kolmannen polven reumalääkkeet

Kohdennetut reumalääkkeet eli ns. kolmannen polven antireumaattiset lääkkeet ovat tablettimuotoisia lääkkeitä, jotka muun muassa rauhoittavat tulehdusta, vähentävät nivelkipua ja nivelten turpoamista sekä parantavat suoriutumista päivittäisistä askareista. Niiden vaikutusmekanismi tunnetaan tarkasti, toisin kuin tavanomaisten reumalääkkeiden vaikutusmekanismi. Kolmannen polven antireumaattisia lääkkeitä ovat ns. JAK-estäjät, mm. barisitinibi, filgotinibi, tofasitinibi ja upadasitinibi. Näillä hoidetaan nivelreumaa.

Kortisoni

Kortisoni on oleellinen osa reuman hoitoa. Se rauhoittaa nopeasti niveltulehduksen oireita, lisää oireettomuutta ja vähentää nivelvaurioiden etenemistä. Tavallisimmin kortisonivalmisteita käytetään tehostamaan muun hoidon vaikutusta. 

Kortisonia käytetään paikallishoitona, eli pistoksina suoraan tulehtuneisiin niveliin, tai tabletteina pääasiassa lyhyinä jaksoina, esimerkiksi hoidon alussa, kun odotetaan, että reumalääke alkaa vaikuttaa. 

Kortisonin käytössä on syytä noudattaa tiettyä varovaisuutta, sillä pitkään ja suurina annoksia käytettynä lääkkeellä voi olla vakavia haittavaikutuksia, kuten luiden haurastuminen ja luuston kalkkikato eli osteoporoosi. Kortisonia käytetään reuman hoidossa pienin annoksin, jotta suuriin annoksiin liittyvät tunnetut haitat voidaan välttää. Kortisonilääkitys puretaan pois, kun oireettomuus on saavutettu, mutta voidaan tarvittaessa aloittaa uudelleen oireiden ilmaantuessa. 

Kipulääkkeet

Reuman pitkäaikaista lääkehoitoa voidaan täydentää tarvittaessa kipulääkkeillä. Lievissä ja ohimenevissä nivelvaivoissa kipulääkkeet voivat riittää ainoaksi lääkehoidoksi. Reumalääkityksen ja kortisonipistosten tarkoituksena on saada niveltulehdukset nopeasti rauhoittumaan niin, ettei kipulääkityksen tarvetta olisi. Tulehduskipulääkkeitä voidaan kuitenkin käyttää tarvittaessa lääkärin ohjeen mukaan.

Toisin kuin pitkäaikaisesti vaikuttavat reumalääkkeet, kipulääkkeet eivät vaikuta millään tavoin varsinaiseen tautiprosessiin, vaan lievittävät vain taudin oireita. Ne vähentävät kipua ja jäykkyyttä ja siten helpottavat elämää reuman kanssa. Niin kutsutut tulehduskipulääkkeet, kuten diklofenaakki, ibuprofeeni, ketoprofeeni ja naprokseeni, myös rauhoittavat tulehdusta.

Monia kipulääkkeitä saa apteekeista ilman reseptiä. Näiden niin sanottujen itsehoitolääkkeiden lisäksi on olemassa kipulääkkeitä, joita varten tarvitaan lääkärin resepti. Kipulääkkeiden teho on yksilöllinen, joten lääkitystä voidaan joutua vaihtamaan sopivimman valmisteen löytämiseksi. Kahta eri tulehduskipulääkettä ei pidä käyttää samanaikaisesti, sillä yhteisvaikutus ei ole tehon kannalta edullinen ja haittavaikutusten riski kasvaa. Lääkityksestä tulee aina sopia lääkärin kanssa. Kerro myös apteekissa, jos käytät ilman reseptiä saatavia kipulääkkeitä.