Keuhkosyövän hoito ja ennuste

Varhaisvaiheen eli paikalliseksi rajoittuneen ei-pienisoluisen keuhkosyövän ensisijainen hoito on paranemiseen tähtäävä leikkaushoito. Leikkauskelpoisuuteen vaikuttavat taudin luonteen lisäksi potilaan yleiskunto sekä muut sairaudet: potilaan terveydentilan on oltava hyvä, sillä leikkauksessa poistetaan kasvaimen koon ja sijainnin mukaan joko yksittäinen keuhkolohko tai koko keuhkopuolisko.

Joissakin tilanteissa leikkaushoitoon voidaan yhdistää leikkauksen jälkeen annettava solunsalpaajahoito (adjuvantti- eli liitännäissolunsalpaajahoito) taudin uusiutumisen ehkäisemiseksi. Tavallisesti liitännäissolunsalpaajahoito koostuu kahden solunsalpaajan yhdistelmästä, jota annetaan kolmesta neljään perättäisenä kuurina.

Jos potilaan keuhkot toimivat hyvin, mutta potilas ei sovellu leikkaushoitoon, voidaan hoito aloittaa leikkauksen sijaan sädehoidolla.

Osalle potilaista, joilla kasvain on kookas ja levinnyt lisäksi etäämpänä kasvaimesta sijaitseviin imusolmukkeisiin, voidaan harkita myös leikkaushoitoa. Tällöin ensimmäinen hoito on usein ennen leikkausta annettava neoadjuvanttihoito, joko kemosädehoito, jossa solunsalpaajahoito ja sädehoito toteutetaan samanaikaisesti, tai pelkkä solunsalpaajahoito. Neoadjuvanttihoidolla pyritään pienentämään kasvainta, jotta kasvaimen poistoleikkaus myöhemmin olisi mahdollinen tai helpompi toteuttaa.

Mikäli leikkaushoito ei kuitenkaan tule kyseeseen, hoitovaihtoehtoja ovat potilaan ja keuhkojen kunnon mukaan joko lääkehoito, sädehoito tai kemosädehoito.

Muihin elimiin levinnyttä ei-pienisoluista keuhkosyöpää voidaan harvoin parantaa, mutta hoitovalinnoilla pyritään parantamaan elinajanodotetta sekä lievittämään sairauden tai sen hoitojen aiheuttamia paikallisia oireita ja näin ylläpitämään hyvää elämänlaatua. Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä leviää tyypillisesti maksaan, luustoon, aivoihin ja lisämunuaisiin.

Joissakin tapauksissa myös levinnyttä ei-pienisoluista keuhkosyöpää voidaan hoitaa leikkauksella. Tällöin kyseessä on useimmiten yksittäisen etäpesäkkeen poisto, jonka jälkeen poistetaan myös keuhkoissa sijaitseva alkuperäinen kasvain.

Potilaan yleiskunnon mukaan ensisijainen hoito on usein joko kahden eri solunsalpaajan yhdistelmähoito tai yksittäinen solunsalpaaja. Solunsalpaajahoito toteutetaan tiputuksena suoneen, useimmiten neljänä perättäisenä kuurina. 

Ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon on myös saatu uusia tavanomaisista solunsalpaajista poikkeavia lääkehoitoja. Joissain tilanteissa hoito-ohjelmaan voidaan harkita myös kasvaimen verisuonitusta estävää vasta-ainehoitoa. Jos kasvain on todettu EGFR-positiiviseksi, voidaan keuhkosyöpää hoitaa suun kautta otettavalla täsmälääkehoidolla, joka estää EGFR-proteiinin toimintaa. Mikäli patologin tekemät tutkimukset ovat osoittaneet, että kasvain on ALK-tai ROS1-positiivinen, voidaan tässä vaiheessa aloittaa ALK- tai ROS1-proteiinin toimintaa estävä täsmälääkehoito. EGFR-, ROS1- tai ALK-proteiinin toimintaa estävät täsmälääkehoidot ovat suun kautta otettavia lääkehoitoja.

Jos tauti etenee valitusta ensisijaisesta hoidosta huolimatta, ja jos potilaan kunto sallii, voidaan taudin etenemistä vielä pyrkiä hidastamaan jollakin toisella solunsalpaajahoidolla, EGFR- tai ALK-estäjällä.

Uusilla immuuniaktivaatiota vapauttavilla täsmälääkkeillä on saatu lupaavia tuloksia myös keuhkosyövän hoidossa. Esimerkiksi PD1/PD-L1-proteiinia estävät lääkevasta-aineet ovat auttaneet osaa keuhkosyöpäpotilaista saavuttamaan pitkäkestoisen hoitovasteen.

Levinneen ei-pienisoluisen keuhkosyövän aiheuttamia paikallisia oireita voidaan helpottaa myös palliatiivisella sädehoidolla. Lyhytkestoista sädehoitoa voidaan käyttää esimerkiksi silloin, jos kasvainmassa painaa kudoksia aiheuttaen hengenahdistusta tai kipua tai molempia.

Pienisoluinen keuhkosyöpä lähettää tyypillisesti varhain etäpesäkkeitä muualle elimistöön. Toteamishetkellä noin 70 %:lla pienisoluista keuhkosyöpää sairastavista todetaan levinnyt tauti. Taudin levinneisyyden mukaan ensisijaisena hoitona on joko pelkkä solunsalpaajahoito tai kemosädehoito, jossa solunsalpaajahoitoon liitetään samanaikaisesti annettava sädehoito. Hoidoilla pyritään parantamaan elinajanodotetta sekä lievittämään taudin paikallisia oireita.

Usein pienisoluinen keuhkosyöpä reagoi alkuvaiheessa hyvin solunsalpaajahoitoon tai sädehoitoon tai molempiin. Solunsalpaajista useat ovat tehokkaita. Tyypillisesti solunsalpaajahoito on kahden lääkkeen yhdistelmähoito. Solunsalpaajahoito annetaan suonensisäisesti 4-6 perättäisenä kuurina.

Varhaisvaiheen eli paikalliseksi rajoittuneen pienisoluisen keuhkosyövän ensisijainen hoito on kemosädehoito. Taudin rajoittuneisuudesta huolimatta leikkaushoito soveltuu vain harvoin potilaan hoito-ohjelmaan.

Pienisoluinen keuhkosyöpä leviää tyypillisesti aivoihin ja luustoon. Keuhkoista muualle elimistöön levinneen taudin ensisijainen hoito on solunsalpaajahoito. Tarvittaessa taudin aiheuttamia oireita, esimerkiksi luustoetäpesäkkeiden aiheuttamaa luustokipua, voidaan lievittää lyhytkestoisella sädehoidolla.

Toistaiseksi täsmälääkkeistä ei ole osoitettu olevan hyötyä pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa.