Terveys ja hyvinvointi
Lisätietoa terveydestä ja hyvinvoinnista.
Antibioottiresistenssi Mikä on antibioottiresistenssi? Antibioottiresistenssin syyt Antibioottiresistenssin seuraukset Antibioottiresistenssin ehkäiseminen AMR ja matkailu Kyselytutkimus antibioottiresistenssistä Lue lisää antibioottiresistenssistä AMR-verkkokurssi hoitajille
Rokottautuminen Rokotukset Rokotukset aikuisiällä
Sairaudet ja hoito
Lisätietoa sairauksista ja hoidoista.
IBD-sairaudet Tulehdukselliset suolistosairaudet Crohnin tauti Haavainen paksusuolitulehdus Vinkkejä sairaudesta puhumiseen
Syöpä Tietoa syövästä ja eri syöpätautien hoidosta Elämää levinneen rintasyövän kanssa Living With – elämää syövän kanssa potilastukiohjelma Puhutaan syövästä -podcast
Reuma Yleistä reumasta Reuman oireet Reumadiagnoosi Reuman hoito
Harvinaissairaudet Yleistä harvinaissairauksista Akromegalia Amyloidoosi Hemofilia Lapsen kasvuhäiriöt
Ihosairaudet Atooppinen ihottuma Atooppisen ihottuman hoito Atopian diagnoosi Atooppisen ihon vaikutus elämään Atooppista ihottumaa sairastavaa kuormittavat kutina ja unettomuus Atooppista ihottumaa sairastavilla epätietoisuutta hoidon tavoitteista Vaikea atooppinen ihottuma on mahdollista saada hyvään hallintaan Varaa aika ihotautilääkärille
Neurologiset sairaudet Migreeni Migreenin tunnistaminen Migreenin hoito Elämä migreenin kanssa Valmistaudu neurologin vastaanotolle Kun migreeni ei helpota Migreenipodi Varaa lääkäriaika
Potilastukipalvelumme Sidekick Health
Eturauhassyöpädiagnoosien määrä on kaksinkertaistunut 1990-luvun puolivälistä, mutta vuoden 2005 jälkeen määrän kasvu on tasoittunut. Syynä diagnoosien lisääntymiseen vuosituhannen vaihteessa oli pääasiassa PSA-testin (PSA eli prostataspesifinen antigeeni) käytön voimakas lisääntyminen. Arviolta lähes 80 %:lla yli 80-vuotiaista miehistä on eturauhassyöpä, vaikka tauti ei aiheuttaisi heillä lainkaan oireita. Koko väestöä koskevien PSA-seulontatestien hyödyistä on kiistelty, koska suurin osa iäkkäiden miesten eturauhassyövistä on hyvin hidaskulkuisia, jolloin hoidosta voi koitua heille enemmän haittaa kuin hyötyä. Nykyisen tietämyksen perusteella oireettomia miehiä ei ole syytä seuloa PSA-testillä.
Eturauhassyöpä on hormoniriippuvainen kasvain. Sen syntyyn vaikuttavat syyt tunnetaan vain osittain. Vahvimmiksi riskitekijöiksi on tunnistettu ikä, etninen tausta, ympäristötekijät ja lähisukulaisilla todettu eturauhassyöpä (perinnölliset riskitekijät). Myös hormonaalisilla tekijöillä uskotaan olevan merkitystä taudin kehittymisessä.
Eturauhassyöpä on varhaisvaiheessa usein oireeton. Mikäli paikallinen eturauhassyöpä aiheuttaa oireita, niistä tavallisimpia ovat virtsaamiseen liittyvät vaivat: virtsaamisvaikeus, virtsasuihkun heikentyminen ja tihentynyt virtsaamistarve (myös öisin). Valtaosassa tapauksista näiden oireiden taustalla on kuitenkin hyvänlaatuinen syy, useimmiten eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu. Eturauhassyövälle tunnusomaista on oireiden nopea ilmaantuminen ja paheneminen, toisin kuin hyvänlaatuisessa eturauhasen liikakasvussa.
Noin viidesosalla potilaista ensimmäiset oireet aiheutuvat luuston etäpesäkkeistä. Silloin tavallisin oire on luustokipu tai murtuma. Levinneen taudin oireita voivat myös olla anemia ja laihtuminen.
Eturauhasen toiminnan muutokseen viittaavissa oireissa lääkäri tunnustelee eturauhasta peräsuolen kautta. Näin saadaan tietoa eturauhasen koosta, kiinteydestä ja mahdollisista kyhmyistä.
PSA-verikokeen arvo suurenee merkittävästi eturauhassyövässä lähes aina, tosin arvo voi suurentua myös eturauhasen hyvänlaatuisessa liikakasvussa. Poikkeava PSA-arvo voi johtaa jatkotutkimuksiin, joista tärkein on peräsuolen kautta tehtävä kaiku- eli ultraäänitutkimus, jossa voidaan ottaa eturauhasesta koepaloja. Koepalat, joita kerätään yleensä 10–12 kappaletta, otetaan neulalla järjestelmällisesti eturauhasen eri osista. Magneettikuvausta voidaan käyttää lisämenetelmänä, erityisesti epäselvissä tilanteissa.
Mikäli edellä mainituissa tutkimuksissa on todettu syöpäkasvain, kartoitetaan mahdollisia luuston etäpesäkkeitä luuston isotooppitutkimuksella.
Osa paikallisista eturauhassyövistä kasvaa hyvin hitaasti, joten ne voivat ilman hoitoakin pysyä oireettomina tai vähäoireisina vuosien ajan. Pelkkä aktiivinen seuranta toistuvien kontrollikäyntien muodossa voi olla paras ratkaisu etenkin, jos muut sairaudet tai korkea ikä tekevät muista hoitotavoista riskialttiita.
Paikallinen eturauhassyöpä voidaan hoitaa poistamalla eturauhanen leikkauksessa. Leikkauksen vaihtoehtona on sädehoito, jolla pyritään tuhoamaan paikallinen kasvain ja tarvittaessa lähialueen imusolmukkeisiin levinneet syöpäsolut. Hoitotuloksien parantamiseksi voidaan käyttää hormonaalista hoitoa lisänä ennen sädehoitoa, sen aikana, sekä sen jälkeen, riippuen taudin uusiutumisriskistä.
Jos syöpä on jo levinnyt muualle elimistöön, tarvitaan muita hoitoja. Eturauhassyöpä on riippuvainen mieshormoneista eli androgeeneista, joista tärkein on testosteroni. Hormonaalisella lääkehoidolla pyritäänkin joko estämään testosteronin tuotanto kiveksissä tai sen vaikutukset kasvainkudokseen (ns kemiallinen kastraatio). Kivesten testosteronituotannon estossa myös kivesten poisto (orkiektomia) on edelleen mahdollinen hoitomuoto. Hormonaalinen lääkehoito voi hidastaa taudin kulkua tai pysäyttää taudin etenemisen jopa vuosiksi. Hoidon melko yleisiä haittavaikutuksia ovat sukupuolisen halun ja erektiokyvyn tai molempien heikentyminen, kuumat aallot, hikoilu ja luiden haurastuminen.
Eturauhassyövällä on taipumus muuttua jossain vaiheessa hormonihoidosta riippumattomaksi (niin sanottu kastraatioresistentti eturauhassyöpä). Tässä tilanteessa hoitoa voidaan kuitenkin jatkaa niin kutsutuilla toisen polven antiandrogeeneilla. Hyväkuntoisia potilaita voidaan hoitaa myös solunsalpaajilla. Eturauhassyövän etäpesäkkeitä ilmenee tavallisimmin luustossa. Luustoetäpesäkkeisen syövän hoitoon liitetään usein luustolääke, joka hidastaa luuston aineenvaihduntaa ja vähentää siten luustotapahtumien, kuten luunmurtumien ja luustokipujen, esiintymistä. Luustokipuja voidaan hoitaa myös sädehoidolla.
Eturauhassyöpään sairastuneiden ennuste on hyvä, sillä viiden vuoden kohdalla 90 % kaikista sairastuneista on elossa. Paikallista, hyvin erilaistunutta eturauhassyöpää sairastavista miehistä jopa 90–94 % on elossa vielä 10 vuoden kohdalla. Levinnyttä eturauhassyöpää sairastavien elinaikaennuste on keskimäärin 2–3 vuotta.
Pienen riskin eturauhassyöpäpotilaiden ennuste on niin hyvä, että usein määräajoin toteutettava aktiivinen seuranta riittää eikä leikkaus- tai sädehoidolle ole välttämättä lainkaan tarvetta. Mikäli etenemisriski on hyvin pieni ja potilas hyvin iäkäs tai hänellä on merkittäviä perussairauksia, voidaan jättäytyä passiiviseen seurantaan. Seurantatapa määritetään aina potilaskohtaisesti huomioiden eturauhassyövän piirteiden lisäksi myös potilaan yleistila.
