Sädehoito

Syövän sädehoito tuhoaa syöpäsoluja ja pienentää kasvaimia vaurioittamalla jakautuvien solujen rakenteita. Koska sädehoito vaikuttaa paikallisesti sillä alueella, johon se kohdistetaan, hoito on yleensä hyvin siedettyä ja sitä voidaan antaa joko yksinään tai muihin hoitomuotoihin yhdistettynä.

Sädehoidossa käytetään ionisoivaa, korkeaenergistä radioaktiivista säteilyä. Sädehoidon vaikutus perustuu siihen, että se aiheuttaa vaurioita solujen perimäainekseen eli DNA:han. Solu kuolee kun siinä tapahtuu riittävä määrä säteilyn aiheuttamia DNA-vaurioita, joita se ei pysty korjaamaan. Koska syöpäsolut jakautuvat nopeammin kuin normaalin kudoksen solut, ne ovat herkempiä sädehoidolle. 

Sädehoitoa voidaan antaa joko paranemiseen tähtäävänä hoitona (radikaalisädehoito) tai syövän oireita lievittävänä hoitona (palliatiivinen sädehoito). Tilanteen mukaan sädehoito annetaan joko yksinään tai muihin hoitomuotoihin yhdistettynä. 

Syövän hoito voidaan myös aloittaa sädehoidolla. Näin toimitaan, kun kasvaimen kokoa pyritään pienentämään leikkauksen mahdollistamiseksi esimerkiksi peräsuolisyövän hoidossa. Paikallisen eturauhassyövän ja eräiden paikallisten imukudossyöpien hoitoon voi riittää pelkkä sädehoito ainoana hoitomuotona.

Usein sädehoitoa annetaan paranemiseen tähtäävän leikkauksen jälkeen liitännäishoitona. Tällöin sädehoidolla pyritään tuhoamaan leikkauksessa kasvainalueelle tai sen ympäristöön mahdollisesti jääneet yksittäiset syöpäsolut.

Sädehoitoa käytetään yleisesti myös levinneen syövän aiheuttamien oireiden hoitoon. Esimerkiksi luustoetäpesäkkeiden hoidossa sädehoito lievittää tehokkaasti luustokipuja ja pienentää luunmurtumien riskiä. Sädehoidolla voidaan helpottaa myös esimerkiksi kookkaan keuhkokasvaimen aiheuttamaa hengenahdistusta tai aivoetäpesäkkeiden aiheuttamia oireita.

Kemosädehoito

Mikäli syövän hoito-ohjelmaan sisältyy solunsalpaaja- eli sytostaattihoito (kemoterapia), se voidaan antaa joko ennen sädehoitoa tai samanaikaisesti sädehoidon kanssa, jolloin puhutaan kemosädehoidosta (kemo = lääke). 

Kemoterapia ja sädehoito annetaan yleensä perättäisesti esimerkiksi rintasyövän liitännäishoitona, kun taas esimerkiksi peräsuolisyövän, ruokatorvisyövän ja mahasyövän liitännäishoidossa kemosädehoito on vakiintunut hoitomuoto. 

Brakyterapia eli tyköhoito

Yksi sädehoidon muoto on myös brakyterapia, jota kutsutaan myös tyköhoidoksi. Tyköhoidossa säteilylähde viedään joko kohde-elimen viereen (kuten kohtusyövän hoidossa) tai kohde-elimen sisälle (kuten eturauhassyövän hoidossa). Myös kilpirauhassyövän hoito radioaktiivisella jodi-isotoopilla on sädehoitoa.

Sädehoidon toteutus

Sädehoitolaitteena käytetään yleensä suurikokoista lineaarikiihdytintä. Sädehoito kohdistetaan tarkan tietokonepohjaisen, kolmiulotteisen annossuunnitelman avulla tilanteen mukaan kasvaimeen tai esimerkiksi leikkausalueelle. Sädehoito annetaan tavallisesti useasta eri suunnasta samaan kohteeseen. Tämä mahdollistaa suuren sädeannoksen halutulla alueella ja vastaavasti pienentää ympäröivien terveiden kudosten sädeannosta.

Sädehoidon kokonaisannos riippuu kasvaimen tyypistä ja sijainnista sekä siitä, tavoitellaanko hoidolla paranemista (radikaalisädehoito) vai oireiden lievittymistä (palliatiivinen sädehoito). Sädehoitoannokset lasketaan huolellisesti, koska eri elimet sietävät vain tietyn enimmäisannoksen säteilyä. Kun kerralla annettava sädeannos pidetään pienenä, saadaan normaalin kudoksen vauriot pidettyä pienempinä ja kasvainalueelle voidaan antaa suuri kokonaisannos. Näin syöpäsolut tuhoutuvat tehokkaammin. Paranemiseen tähtäävässä sädehoidossa annetaan yleensä pieni annos kerran vuorokaudessa arkipäivisin, jolloin yksi hoitokerta kestää vain muutamia minuutteja. Hoidon kokonaiskesto on tyypillisesti useita viikkoja. Vaikka solut säteilytetyllä alueella uusiutuvat, suuriannoksinen sädehoito voidaan antaa yhteen alueeseen yleensä vain kertaalleen ilman terveiden kudosten pysyvän vaurioitumisen vaaraa.

Sädehoidon haittavaikutukset

Sädehoito on yleensä hyvin siedettyä, koska se vaikuttaa nimenomaan paikallisesti, ei koko elimistöön. Sädehoidon välittömiä haittavaikutuksia ovat mm. säteilytetyn alueen iho- ja limakalvoreaktiot. Muut haittavaikutukset riippuvat kohdealueesta sekä hoidon kerta- ja kokonaisannoksesta.